Viherkasveilla sisustaminen

Huonekasvit ja historia

Huonekasvien yleistyminen ja leviäminen on ollut sidoksissa yhteiskunnan taloudellisiin ja rakenteellisiin muutoksiin, rakennus- ja sisustuskulttuurin kehitykseen, tyylisuuntiin ja muotivirtauksiin jo paljon pidempään kuin osasin arvatakaan (Arkio 1985, 13). Yllätyin kovasti tutustuessani kirjaan, joka äitini perintönä on kulkeutunut kirjahyllyyni. Kirjan nimi on – Vanhat rakkaat viherkasvit. Raapaisen tässä blogitekstissä hieman tämän kirjan sisältöä ja viherkasveilla sisustamista.

 

1670- luvun lopulla ruotsalainen Elias Tillands alkoi kirjata ylös Turun yliopistossa lähinnä lääkekasveja. Huonekasvit eivät olisi siihen aikaan pärjänneetkään puilla lämmitetyissä ja vetoisissa kodeissa. Säädystä riippumatta kodeissa käytettiin lämpöä varaamattomia takkoja ja muurattuja uuneja. Aamuyöllä talossa alkoi olla jo viileä, valoakaan ei olisi ollut tarpeeksi savupirttien aikaan, jolloin talossa saattoi olla vain yksi suljettava luukku tai pieniä vihertävälasisia ikkunoita. Siihen aikaan koristekasveina oli mainittu ainoastaan tulppaani ja hyasintti. Nämäkin luettiin vielä kauppiaskotien ylellisyystuotteiksi. Vähäiset huonekasviviljelyt tapahtuivat kasvihuoneissa. (Arkio 1985, 13, 18.)

Vielä 1700- luvullakin kasveja kasvatettiin lähinnä kasvihuoneissa. Silloin ei vielä annettu tunteille sijaa, vaan nähtiin kasvien kasvatuksessa vain hyötysuhde. Tuolloin kasvihuoneviljely ei ollut suomessa yleistä, vaan ulkomailta saapunut kummastuksen aihe. Tuolloin kartanoiden kasvihuoneissa kasvatettiin, myrttiä, sitruuna- ja viikunapuita, pelargoneja, palsamia ja yrttejä. Säätyläisillä oli 1800- luvun alussa puutarhassa ulkokoristekasveja. (Arkio 1985, 27.)

Ikkunaviljely

Kuva on kirjasta, Rakkaat vanhat huonekasvit, sivulta 55.

Kasvien ikkunaviljely alkoi 1800-luvun alkupuolella ja silloin yleisimpänä olivat kukkivat kasvit, kuten yleisimmin pelargoni. Muita sisällä hoidettavia ruukkukasveja olivat begoniat, fiikus, kiinanruusu, isoposliinikukka, kriinumit ja kärsälilja. Sekä talven sisällä viettivät huonekuusi, eri aaloe-lajikkeet, kamelia, oleanteri, myrtti ja sitruspuut siirrettiin kesällä ulos. Myös sinisarja, neilikka, liljat ja ruusut viettivät talvensa kuivassa ja valoisassa kellarissa (Arkio 1985, 37, 47).

Kuva on kirjasta, -Rakkaat vanhat huonekasvit, sivulta 106.

Ruukkukasvien viljely – ja puutarhanhoito yleistyivät 1800-luvun lopulla koko maassa, niin maaseudulla rahvaan parissa kuin kaupungissakin. Perustettiin kauppapuutarhoja ja alettiin järjestää puutarhanäyttelyitä, joissa ruukkukasvit pääsivät esiin näyttelyjen koristelussa. Puutarhanäyttelyistä tuli vuosittainen perinne suurimmissa kaupungeissa. Tuolloin mukana olivat palmut, araucariot, deaceenot ja käpypalmut jne. ja 1900-luvulle mentäessä erilaiset mehikasvit ja kaktukset. Vielä 1900-luvullakin osa viherkasveista esiintyi säätyjakoisesti erilaisissa kodeissa; mm. huonekuusi, saniaiset, atsalea, kamelia ja eräät palmut, sekä viheradiantumi, heinäliljat, agaave ja kärsälilja. Tähän eriarvoisuuteen saattoi vaikuttaa mm. toisten kasvien vaativa hoito, kasvien kallis hinta kukkakaupoissa eli kasvit joita ei voi lisätä siemenestä tai pistokkaasta, harvinaiset ulkomailta tuodut kasvit tai yksinkertainen asia, ettei rahvas ollut kiinnostanut lehtikasveista. (Arkio 1985, 41, 47.)

Työläiskoteihin ruukkukasvit levisivät vuosisadan vaihteessa, jolloin kodeissa nähtiin mm. tuonenkielo, issikka, vossikka eli suutarinkieli ja palmut. Myös verenpisara, kukonheltta, liisansilmä, hämähäkkipuu, viholainen (värinokkonen), jääkukka, vanhapiika, nukkumatti, ja listalla alkoi olla jo pitkä liuta erilaisia kukkia viihdyttämässä sisustusta. Turkinpippuri tunnetaan yhtenä kaikkein suositumpana maaseudun rahvaan huonekasveista. Tällä lievästi myrkyllisellä, vatsa- ja särkylääkkeenäkin tunnetulla koisokasvilla on monta nimeä kuten; paprika, pippuri, turkinpalko, turkinlisko ja elämänlisko. (Arkio 1985, 105, 126)

Huonekasvit tänä päivänä

Kuva Bloomingville. http://www.bloomingville.com/

Tänä päivinä meillä onkin valtava valikoima erilaisia viherkasveja käytettävissä. Kukkakaupat, marketit ja nettipuutarhat tursuvat erilaisia ihania huonekasveja. On myös mummolan perinteisiä huonekasveja, jotka tulevat muotiin ajoittain uudestaan.  Tällä hetkellä muodissa ovat muun muassa viikunapuu, rahapuu, peikonlehti ja viiri- tai kirjovehka.

Kuva on kirjasta – Kaunista ja vihreää sivulta 116.

Aivan uusina tuttavuuksin itselleni ovat saapuneet ilmakasvit. Luonnossa ne kasvavat puiden runkoihin ja oksiin kiinnittyneinä. Ne saavat kaiken tarvitsemansa kosteuden ilmasta. Kotioloissa kannattaa välttää niiden kanssa suoraa auringonpaistetta, valoisa ja puolivarjoisa paikka on paras. Perinteisiin multaan istutettuihin kasveihin verrattuna ilmakasvien hoito on hieman erilaista. Useimpien kasvien hoidoksi riittää kylvettäminen kerran viikossa isossa vesiastiassa, 15 minuuttia. Kylvetetty kasvi ravistellaan ja nostetaan pyyhkeen päälle ylösalaisin valuttamaan ylimääräinen vesi pois. Ilmakasvit ovat tosiaan siitä hauskoja, että eivät tarvitse multaa ollenkaan. Ilmakasveista lisää esimerkiksi Sanna Raskun kirjassa -Kaunista ja vihreää. (Rasku 2017, 117-118).

 

Itse olen rakastanut viherkasveja nuoresta saakka. Tämä johtuu varmasti siitä, että meillä kotona sekä sukulaisten kodeissa ja puutarhoissa on ollut ihanan viherpeukalon omistavia ihmisiä. Molempien vanhempieni suku on osannut hyötyviljelyn ja isän puolella kasvin jalostuksen risteytystä myöten. Suvussamme on saatu nauttia pitkäikäisistä huonekasveista kotiemme ikkunoilla. Niitä oli usein monessa rivissä, kerroksittain kuten edesmenneen tätini luonakin oli. Tässä onkin upea esimerkki tätini vuosikymmeniä vanhasta suuresta kaktuksesta. Muistan sen lapsuudestani, tädin luona käydessäni tämä kaktus paistatteli tiilitalon suurella valoisalla ikkunalaudalla muiden viherkasvien joukossa. Nyt se on saanut paikan minun ikkunallani. Saatuani kaktuksen serkultani, -hänen minulle valitsemanaan, en arvannut että tuo komistus inspiroisi minua kirjoittamaan jutun viherkasveista blogiini.

Minun perintökaktukseni.

Kukka-astiat potit ja pytyt

Viherkasveilla sisustamiseen liittyy vahvasti myös itse ruukku tai astia, johon huonekasvit istutetaan. Ruukun muodolla, koolla, materiaalilla, tyylillä ja värillä on merkitystä siihen, millainen fiilis syntyy kasveja sisustukseen yhdistettäessä. Kasveja voi istuttaa perinteisempiin muovisiin ruukkuihin, saviruukkuihin, keraamisiin kulhoihin, betonisiin, itse valettuihin ruukkuihin, moderneihin kulmikkaisiin ruukkuisin, saaveihin, laatikoihin, lasipurkkeihin, juuttisäkkeihin tai ihan mihin keksii niitä istuttaa. On lasitettuja ja lasittamattomia, mattaa ja kiiltävää. Hyvä on kuitenkin muistaa suojata pohjasta rei-itettyjen ruukkujen alusta, joko käyttää ruukun aluslautasta, suojata esim. juuttisäkki sisältä muovilla, tai käyttää sisäruukkua ettei mullankasteluvesi valu pitkin pöytiä ja lattioita.

Parasta aikaa meillä suomessa on menossa keväinen viherkasvien mullanvaihtoaika. Uutta multaa lisätään ruukkuun tai vaihdetaan koko viherkasvin multa, jotta kasvi jaksaa taas kasvaa ja voi entistä paremmin talven unikauden jälkeen. Kaikkien viherkasvien multaa ei kuitenkaan tarvitse joka vuosi vaihtaa, vaan tilanne tulee tarkistaa jokaisen kohdalla erikseen. Lisää viherkasvien mullanvaihdosta esimerkiksi Kekkilän sivuilta.

https://www.kekkila.fi/artikkelit/viherkasvien-istuttaminen-ja-mullanvaihto/

 

Lähteet:

Arkio, L. 1985. Keuruu: Otava.

Rasku, S. 2017. Helsinki: WSOY.